sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Mitä mukaan ja mitä maksaa?

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on alun ajatus pyöränselkään hyppäämisestä ja rullailusta pitkin Suomen suvea vaihtunut mahdollisten matkanvarrella sattuvien koukkujen ennakoimiseen ja varustemaailmaan tutustumiseen. Näin noviisina voin todeta, että melkoinen suo!

Muutamissa pyöräliikkeissä ja asiaan erikoistuneissa urheiluliikkeissä käyneinä ollaan huomattu, että alan osaamista ja avuliaita ihmisiä löytyy. Ollaan saatu hyödyllistä tietoa ja kullanarvoisia vinkkejä liittyen retkipyöräilyyn useammaltakin myyntimieheltä. Mutta kuten missä tahansa bisneksessä, yrittävät myyjät myös pyöräliikkeissä kaupitella helposti sitä kalliimpaa vaihtoehtoa, joten suosittelen valppauteen, jos joistain hankinnoista täytyy pihistää. Käytettynä löytyy jonkin verran hyvää tavaraa ja vaihtoehtoja löytyy.

Hintavin hankinta tähän mennessä on totta kai ollut pyörä, johon helposti olisi saanut kulumaan satoja euroja enemmänkin. Kunnon maantiepyörien hinnat lähtevät yli 1000 eurosta, mutta hommaan sopivan hybridipyörän voi saada hyvällä tuurilla 500 eurolla. Meidän mankelit olivat jotain tältä väliltä. Alun suurin virhe meinasi olla ostaa ainoastaan 7-vaihteinen hybridi, mutta noin tuhannen polkukilometrin jälkeen on todistettua, että kaikki 28-vaihdetta ovat todella tarpeeseen. Maantienpyörän sijaan valikoitui hybridi kestävämpien vanteidensa ja monikäyttöisyyden vuoksi. Kevyiden vanteiden päälle kun ei kuuleman mukaan uskalla kasata juurikaan painoa.

Seuraava hankinta, joka ei käynyt ensin edes mielessä, olivat ajohanskat. Hyvät pehmustetut hanskat vähentävät painetta kämmeniltä ja siten suojelevat muun muassa aluetta, jossa sormiin menevät hermot kulkevat. Jo muutaman sadan kilometrin jälkeen sai Oona käsiinsä lieviä hermo-oireita polkiessaan ilman hanskoja. Sama efekti sattui itselleni alaraajoihin, kun pyöräilin pitkää lenkkiä ilman pehmustettuja housuja. 70 kilometrin kohdilla alkoi jalkat ikävästi tuikkimaan, joten seuraavaksi hankin hetimiten vaipat alleni.

Pyörälaukkuihin saa kulumaan satoja euroja. Monet ovat sitä mieltä, että painon jakaminen etu- ja takalaukkujen välille helpottaisi polkemista, mutta me ajateltiin pärjätä vain takalaukuilla, jolloin säästämme paitsi rahassa, myös turhan tavaran kantamisessa. On siis ainakin yksi hyvä tekosyy selitettävänä, jos syystä tai toisesta matkantekomme loppuu ennen aikojaan. Itse onnistuin ostamaan kaksi kolmesta laukustani käytettynä ja hyväkuntoisina. Suhteellisen edullisia saa myös esim. XXL:stä, mutta pyöräilijöiden suosimia vesitiiviitä ja laadultaan hyviksi todettuja Ortliebin laukkuja ei sieltä löydy. Ostin omat takalaukkuni Biltemasta, joka on tehnyt melko uskottavan kopion Ortliebin laukuista - lukuunottamatta kammottavaa Biltema -merkkiä laukun etumuksessa. Jännityksellä odottelen, mikä on laukkujen kestävyys, kun paino niiden sisuksissa kasvaa...


Raskain hankita itselleni oli ehdottomasti ajolasti. Sanat eivät riitä. Y - ÖK! En vaan ymmärrä, minkä ihmeen vuoksi jotain niin kamalan rumaa on pitänyt valmistaa tähän maailmaan. Nauruun tikahtumisen sijaan olin valmis vajoamaan maapallon ytimeen ja sulamaan sinne pukiessani lasit ensimmäistä kertaa päähäni. Löysin kuitenkin ne ostoskorista kassalle astellessani.


Ja toki kuten kunnon farmaseuteille kuuluukin, tulee mukaan säkillinen lääkkeitä ja ensiaputarvikkeita. Perustarpeisiin pitkille pyörämatkoille kuuluu ehdottomasti talkki hiertymien varalta sekä hydrokolloidilevyt ja -laastarit (Duoderm ja Compeed), joilla voi tarvittaessa vuorata kroppansa mahdollisten ruhjeiden sattuessa. Pohjoisen hyttysiin varaudutaan PunkkiÄssällä, joka on markkinoiden vahvinta DEETiä ja aurinkoon voimakkaimmilla suojakertoimilla. Sen kummemmin mainostelematta lähtee mukaan apteekista myös muun muassa nesteytysjuomat, hygieniapyyhkeet ja kylmägeelit. Olisikohan ne etulaukut sittenkin tarpeen....?

Kaikki on siis jotakuinkin valmista lähtöön. Nyt vielä peruskorjaus pyörään ja viikon odottelu, jonka jälkeen otetaan tavarat kantoon ja pistetään pyörät pyörimään.


Pelkoa ja inhoa pyörän päällä

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Reitti selvillä - hikeä pukkaa

Eli reitti on nyt pääpiirteittäin selvillä ja matkan alkuun jotakuinkin 2 viikkoa. Kymmenen päivän tavoitteesta luovuttiin todellisuuden meille hiljalleen valjetessa. 160 kilometriä useampana päivänä tuntui aivan liian kunnianhimoiselta tavoitteelta ottaen huomioon, ettei tähän päivään mennessä olla vielä poljettu edes 100 km:n lenkkiä. Satasen päivävauhti ei sen sijaan tunnu niin haastavalta ajatukselta, joten 12 päivää reissaamiseen mahtaa olla melko realistinen tavoite...?

Kemijärven jälkeen pysähdykset: Sodankylä - Saariselkä - Kaamanen - Nuorgam


Tehokkaan näköistä suunnittelua, eikö?
Treenaamiseen ollaan käytetty keskimäärin 6 tuntia viikossa. Bongattiin muutama kuukausi takaperin toisesta samaa aihetta käsittelevästä blogista treeniohjelma, joka oli kopioitu joltain käsittääkseni Ranskan ympäriajoihin valmistautuvalta. Ohjelma kesti 8 viikkoa, joten innoissamme sitä seuraillen ollaan sotkettu ympäri Uuttamaata. Joitain päiviä takaperin tosin havahduttiin siihen, että kaverit olivat aloittaneet treenaamisen jo hyvissä ajoin talvella, treenanneet 8 viikkoa ja palanneet ohjelmassa takaisin viikkoon yksi. Niinpä niin, meille riittää 8 viikkoa.  Lahjattomat treenaa!!

Perinteeksi muodostunut maanantaitreeni



Hankinnat on pikkuhiljaa tehty muutamaa oleellista asiaa lukuunottamatta. Aika paljon saa palamaan rahaa tähänkin harrastukseen. Alussa oli ajatus, että sitä vaan hyppää pyöränselkään ja antaa palaa. Todellisuus osoittautuikin melko pian toiseksi, kun alkoi nurkat täyttymään jos jonkinmoisesta meisselistä ja vaippahoususta. Ehdottomasti paras hankinta on kuitenkin tähän mennessä ollut Keravan Lidlistä ostetut pyöräilyshortsit, jotka maksoivat kokonaista 3,5 € kappale. Jäivät tosin kaappiin lojumaan hieman epäilyttävän istuvuutensa vuoksi. Tai no...olivathan nuo kerran käytössä. Luulin pukeneeni paremmat jälkikäteen ostamani shortsit jalkaan, kunnes lenkin jälkeen huomasin pyöräilleeni Lidlin shortsit väärinpäin jalassa. Ihmekös vähän sisäreisiä hiersi.

Lähtö siis lähenee ja viikko aikaa treenailla jalat siihen kuntoon, että verisuonet pullottaa. Jos jollain on tarjota majapaikkaa matkamme varrella tai hyviä vinkkejä, missä kannattaa yöpyä, otamma kaikki iloiten vastaan.

Myös kiinnostaa, että miten pääsemme Nuorgamista mukavasti takaisin etelään. Vähissä on vaihtoehdot, mutta kaikki selvinee. 


torstai 4. kesäkuuta 2015

Reittisuunnittelua

Monet ovatkin jo kyselleet, että mikäs on meidän reittisuunnitelma. 4,5 viikkoa aikaa starttiin ja täytyy myöntää, ettei meillä oikeastaan ole harmainta aavistustakaan, minne suuntaan keulat käännetään. Tai no, sen verran ollaan edetty tässä asiassa, että Tampereen kautta tai lähettyviltä mennään, mutta jatkosta ei hajuakaan. Joten jos jollakulla sattuisi syystä tai toisesta olemaan mielipidettä, kokemusta tai muuten vaan jotain näpsäköitä neuvoja kyseisen asia tiimoilta, otetaan kaikki ehdotukset lämpimin sydämin vastaan. Mikä reiteistä on hiljaisin, kaunein, helppokulkuisin jne.....? Mukavaa, että tulee tutustuttua vähän tarkemmin myös Suomen maantietoon, vaikkei Tuurin sijoittaminen kartalle ole ollutkaan suurin haaveeni. 

Kohta ei tosiaan enää kehtaa vastata, ettei todellakaan tiedetä mihin ollaan menossa. Pikkuhiljaa suunnitelmat siis paperille, joten AUTTAKKEE!