Mitä mukaan ja mitä maksaa?

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on alun ajatus pyöränselkään hyppäämisestä ja rullailusta pitkin Suomen suvea vaihtunut mahdollisten matkanvarrella sattuvien koukkujen ennakoimiseen ja varustemaailmaan tutustumiseen. Näin noviisina voin todeta, että melkoinen suo!

Muutamissa pyöräliikkeissä ja asiaan erikoistuneissa urheiluliikkeissä käyneinä ollaan huomattu, että alan osaamista ja avuliaita ihmisiä löytyy. Ollaan saatu hyödyllistä tietoa ja kullanarvoisia vinkkejä liittyen retkipyöräilyyn useammaltakin myyntimieheltä. Mutta kuten missä tahansa bisneksessä, yrittävät myyjät myös pyöräliikkeissä kaupitella helposti sitä kalliimpaa vaihtoehtoa, joten suosittelen valppauteen, jos joistain hankinnoista täytyy pihistää. Käytettynä löytyy jonkin verran hyvää tavaraa ja vaihtoehtoja löytyy.

Hintavin hankinta tähän mennessä on totta kai ollut pyörä, johon helposti olisi saanut kulumaan satoja euroja enemmänkin. Kunnon maantiepyörien hinnat lähtevät yli 1000 eurosta, mutta hommaan sopivan hybridipyörän voi saada hyvällä tuurilla 500 eurolla. Meidän mankelit olivat jotain tältä väliltä. Alun suurin virhe meinasi olla ostaa ainoastaan 7-vaihteinen hybridi, mutta noin tuhannen polkukilometrin jälkeen on todistettua, että kaikki 28-vaihdetta ovat todella tarpeeseen. Maantienpyörän sijaan valikoitui hybridi kestävämpien vanteidensa ja monikäyttöisyyden vuoksi. Kevyiden vanteiden päälle kun ei kuuleman mukaan uskalla kasata juurikaan painoa.

Seuraava hankinta, joka ei käynyt ensin edes mielessä, olivat ajohanskat. Hyvät pehmustetut hanskat vähentävät painetta kämmeniltä ja siten suojelevat muun muassa aluetta, jossa sormiin menevät hermot kulkevat. Jo muutaman sadan kilometrin jälkeen sai Oona käsiinsä lieviä hermo-oireita polkiessaan ilman hanskoja. Sama efekti sattui itselleni alaraajoihin, kun pyöräilin pitkää lenkkiä ilman pehmustettuja housuja. 70 kilometrin kohdilla alkoi jalkat ikävästi tuikkimaan, joten seuraavaksi hankin hetimiten vaipat alleni.

Pyörälaukkuihin saa kulumaan satoja euroja. Monet ovat sitä mieltä, että painon jakaminen etu- ja takalaukkujen välille helpottaisi polkemista, mutta me ajateltiin pärjätä vain takalaukuilla, jolloin säästämme paitsi rahassa, myös turhan tavaran kantamisessa. On siis ainakin yksi hyvä tekosyy selitettävänä, jos syystä tai toisesta matkantekomme loppuu ennen aikojaan. Itse onnistuin ostamaan kaksi kolmesta laukustani käytettynä ja hyväkuntoisina. Suhteellisen edullisia saa myös esim. XXL:stä, mutta pyöräilijöiden suosimia vesitiiviitä ja laadultaan hyviksi todettuja Ortliebin laukkuja ei sieltä löydy. Ostin omat takalaukkuni Biltemasta, joka on tehnyt melko uskottavan kopion Ortliebin laukuista - lukuunottamatta kammottavaa Biltema -merkkiä laukun etumuksessa. Jännityksellä odottelen, mikä on laukkujen kestävyys, kun paino niiden sisuksissa kasvaa...

Raskain hankita itselleni oli ehdottomasti ajolasti. Sanat eivät riitä. Y - ÖK! En vaan ymmärrä, minkä ihmeen vuoksi jotain niin kamalan rumaa on pitänyt valmistaa tähän maailmaan. Nauruun tikahtumisen sijaan olin valmis vajoamaan maapallon ytimeen ja sulamaan sinne pukiessani lasit ensimmäistä kertaa päähäni. Löysin kuitenkin ne ostoskorista kassalle astellessani.

Ja toki kuten kunnon farmaseuteille kuuluukin, tulee mukaan säkillinen lääkkeitä ja ensiaputarvikkeita. Perustarpeisiin pitkille pyörämatkoille kuuluu ehdottomasti talkki hiertymien varalta sekä hydrokolloidilevyt ja -laastarit (Duoderm ja Compeed), joilla voi tarvittaessa vuorata kroppansa mahdollisten ruhjeiden sattuessa. Pohjoisen hyttysiin varaudutaan PunkkiÄssällä, joka on markkinoiden vahvinta DEETiä ja aurinkoon voimakkaimmilla suojakertoimilla. Sen kummemmin mainostelematta lähtee mukaan apteekista myös muun muassa nesteytysjuomat, hygieniapyyhkeet ja kylmägeelit. Olisikohan ne etulaukut sittenkin tarpeen....?

Kaikki on siis jotakuinkin valmista lähtöön. Nyt vielä peruskorjaus pyörään ja viikon odottelu, jonka jälkeen otetaan tavarat kantoon ja pistetään pyörät pyörimään.

Pelkoa ja inhoa pyörän päällä